Vanha moskeija, Tarsus – ristiretkeläisten kirkko, josta tuli idän minareetti

Vanhan Tarsuksen keskustassa, antiikin kaupungin pääkadulla, seisoo rakennus, jonka julkisivussa tuhatvuotinen historia tiivistyy. Vanha moskeija, Tarsus — on entinen kirkko, joka rakennettiin vuonna 1102 ensimmäisen ristiretken aikana, kun normannit valloittivat kaupungin seldžukeilta. Legendan mukaan kirkko oli omistettu apostoli Paavalille – Tarsuksen syntyperäiselle, joka oli yksi kristinuskon tärkeimmistä apostoleista. Vuonna 1415 Ramazanoglu-dynastian Ahmet-bey muutti kirkon moskeijaksi, antaen rakennukselle uuden hengellisen elämän. Vanha moskeija, Tarsus, tai Kilise Cami – ”Kirkko-moskeija” – säilyttää yhä katossaan freskoja, joissa on kuvattu Jeesus ja neljä evankelistaa: hiljainen todiste siitä elämästä, joka täällä oli aiemmin.

Tarsuksen vanhan moskeijan historia ja alkuperä

Tarsus on yksi Vähä-Aasian vanhimmista kaupungeista, joka sijaitsee Mersin-maakunnassa Turkin Välimeren rannikolla. Tuhatvuotisen historiansa aikana se on siirtynyt hallitsijalta toiselle: Ahemenidien Persia, hellenismi, Rooma, Bysantti, arabikalifaatit, Kilikian armenialainen kuningaskunta, seldžukit, ristiretkeläiset, Ramazanoglu, mamelukit, Ottomaanien valtakunta. Jokainen hallitsija on jättänyt jälkensä kaupungin rakenteeseen, ja nykyisen Vanhan moskeijan rakennus on näiden kerrosten elävä ruumiillistuma.

Vuonna 1102, kun kaupunki oli ensimmäisen ristiretken joukkojen hallinnassa, tälle paikalle rakennettiin kirkko. Perimätiedon mukaan se vihittiin pyhän Paavalin nimissä – joka syntyi juuri Tarsuksessa. On syytä huomata, että tätä kirkkoa ei pidä sekoittaa toiseen Tarsuksen monumenttiin – 1800-luvun Pyhän Paavalin kirkkoon, jota usein luullaan samaksi rakennukseksi.

Merkittävä tapahtuma sattui vuonna 1198: tuolloin Tarsus kuului Kilikian armenialaiseen kuningaskuntaan. Samassa kirkossa kruunattiin ensimmäinen armenialainen kuningas Levon I Rubenidien suvusta – kardinaali Konrad von Wittelsbach, joka edusti paavia, asetti kruunun hänen päähänsä Pyhän istuimen nimissä.

Vuonna 1359 Tarsus siirtyi turkkilaiselle Ramazanoglu-dynastialle, ja vuonna 1415 hallitsija Ahmet-bey (hallituskaudella 1383–1416) muutti kirkon moskeijaksi lisäämällä siihen minareetin. Rakennuksella on ollut useita nimiä: Eski Cami (”Vanha moskeija”), Kilise Camii (”Kirkko-moskeija”) ja Baytemür Camii. Asiakirjojen mukaan kunnostustöitä tehtiin vuosina 1868 ja 1900; viimeisin kunnostus valmistui vuonna 2007.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Tarsuksen vanha moskeija kattaa 460 neliömetrin alueen viereisen pihan kanssa. Rakennuksen sisämitat ovat 19,3 × 17,5 metriä; keskilaivan leveys on 12,6 metriä. Se on suhteellisen pieni, mutta yksityiskohtaisesti koristeltu rakennus, jossa näkyy goottilainen vaikutus.

Julkisivu ja sisäänkäynti

Pääsisäänkäynti sijaitsee länsipuolella. Julkisivua koristavat sokeat kaaret – reliefimäiset kaari-nishat, joissa ei ole aukkoa: tyypillinen goottilaisen arkkitehtuurin elementti. Sisäänkäynnin luona on kaksi alabasterista valmistettua puolipylvästä. Laivan etelä- ja pohjoisseinillä on graniittisia puolipylväitä, jotka on oletettavasti valmistettu aiemmin tällä paikalla sijainneiden rakennusten rakennusmateriaalista.

Katto ja rakenne

Ulkopuolelta rakennus on katettu kaksisärmäisellä katolla – ei kupolilla. Tämä on säilynyt piirre alkuperäisestä goottilaisesta basilikasta: ristiretkeläiset rakensivat Länsi-Euroopan kaanonien mukaan, joissa teltta- ja kaksisärmäiset katot olivat normi.

Kattomaalaukset

Sisustuksen tärkein historiallinen arvo ovat katon freskot. Katon keskiosassa on kuvattu Jeesus Kristus; hänen molemmin puolin on neljä evankelistaa: idässä Johannes ja Matteus, lännessä Markus ja Luukas. Nämä maalaukset ovat suora perintö 1100–1300-lukujen kirkollisesta elämästä. Se, että ne säilyivät kirkon muuttuessa moskeijaksi, on todellinen harvinaisuus ja historiallisesti merkittävä esimerkki kristillisen ja muslimiperinnön rinnakkaiselosta samassa tilassa.

Minaretti ja kellotorni

Rakennuksessa on kaksi pystysuoraa korostusta: minareetti lounaiskulmassa – lisäys Ramazanoglu-aikakaudelta – ja vanha kellotorni koilliskulmassa – jäänne kirkon historiasta. Näiden kahden tornin kaksinaisuus luo näkyvän kuvan rakennuksen hengellisestä elämäntarinasta.

Mihrab ja mukautuminen islamilaiseen kulttuuriin

Eteläseinään lisättiin mihrab – syvennys, joka ohjaa rukoilijat Mekkan suuntaan. Näin rakennus sai ulu džami -tyyppiselle moskeijalle (katedraalimaiselle moskeijalle) tyypillisen pohjapiirroksen säilyttäen samalla alkuperäisen suorakulmaisen rakenteensa.

Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja

• Vuonna 1102, kun kirkko rakennettiin, Tarsos kuului ensimmäisen ristiretken alueeseen. Tancred Galilean normannijoukot miehittivät osan Kilikiaa; ristiretkeläisten läsnäolo selittää arkkitehtuurin goottilaisen luonteen – joka on juuriltaan länsieurooppalaista.
• Vuonna 1198 tässä rakennuksessa kruunattiin Levon I – Kilikian armenialaisen kuningaskunnan ensimmäinen kuningas. Kardinaali Konrad von Wittelsbach, Mainzin arkkipiispa, asetti hänelle kruunun paavin nimissä, ja myöhemmin myös Saksan keisari lähetti symbolisen kruunun. Tämä kruunajaiset muuttivat armenialaisen valtion tunnustetuksi eurooppalaiseksi kuningaskunnaksi.
• Rakennus yhdistää kristillisiä ja islamilaisia elementtejä, joita ei ole tuhottu, vaan jotka elävät rinnakkain: goottilaiset kaaret, graniittipylväät, kattofreskot, joissa on Kristus ja evankelistat – sekä mihrab, minareetti ja toimiva moskeija. Tällainen aikakausien päällekkäisyys on arkkitehtoninen harvinaisuus.
• Historiallisissa lähteissä esiintyvä nimi ”Baytemür Camii” liittyy mahdollisesti henkilön nimeen, joka johti yhtä restaurointia. Tämän nimen tarkkaa alkuperää ei ole vielä onnistuttu selvittämään.
• Moskeija sijaitsee kävelymatkan päässä Tarsuksen muista historiallisista nähtävyyksistä: 1800-luvun Pyhän Paavalin kirkosta, Pyhän Paavalin kaivosta ja muista kohteista, jotka liittyvät kaupungin apostoliseen perintöön.

Miten sinne pääsee

Tarsus sijaitsee 30 kilometriä Mersinistä itään ja 65 kilometriä Adanasta länteen. Lähin lentokenttä on Adana (ADA). Adanasta Tarsukseen kulkee säännöllisesti busseja ja minibusseja; matka kestää noin 45 minuuttia. Mersinistä matka kestää noin 30–40 minuuttia bussilla tai dolmushilla.

Moskeija sijaitsee Tarsuksen keskustassa, historiallisella pääkadulla. GPS: 36.9178° N, 34.8978° E. Kävelymatka Tarsuksen linja-autoasemalta kestää noin 15 minuuttia. Suurin osa Tarsuksen nähtävyyksistä sijaitsee kävelymatkan päässä toisistaan, joten keskustaan saapuessasi voit kiertää ne kaikki ilman lisäkuljetusta.

Vinkkejä matkailijalle

Moskeija on avoinna päivittäin, ja sisäänpääsy on ilmainen. Matkailijoille suositellaan vierailua muulloin kuin rukousaikana – näin voi rauhassa tutustua sisätiloihin ja tarkastella katon freskoja. Naisille vaaditaan huivi; kengät riisutaan sisäänkäynnin yhteydessä.

Ota mukaan taskulamppu tai käytä puhelimen valoa – sisävalaistus on melko vähäistä, ja katon freskot vaativat hyvää valoa, jotta niitä voi tarkastella yksityiskohtaisesti. Laajakulmaobjektiivi tai älypuhelimen ”laajakulma”-tila auttaa kuvaamaan koko sisätilan.

Tarsuksessa kannattaa tutustua myös lähistöllä sijaitseviin nähtävyyksiin: Pyhän Paavalin kirkkoon (Aziz Pavlus Kilisesi) ja siellä olevaan apostolin kaivoon, Kleopatran roomalaisiin portteihin sekä Tarsus Şelalesi -vesiputousryhmään kaupungin rajojen sisällä. Tarsus on apostoli Paavalin syntymäpaikka, joten koko historiallinen osa on täynnä raamatullisia viittauksia. Syvällisempään tutustumiseen kannattaa varata koko päivä. Tarsuksen vanha moskeija on harvinainen nähtävyys, jossa yhdistyvät samassa tilassa goottilainen basilika, armenialainen kruunajaisperinne ja islamilainen kultti, mikä tekee siitä yhden monikerroksisimmista historiallisista paikoista koko Turkin Välimeren alueella.